Jännittääkö ajatus hammashoidosta?

Jos hammaslääkärin vastaanoton tunnusomainen tuoksu tai taaksepäin kallistuva tuoli saavat sykkeesi kohoamaan ja nostavat palan tunteen kurkkuun, et ole yksin. Väestötutkimusten perusteella on arvioitu, että lähes puolet suomalaisista käy pelon vuoksi hammashoidossa harvemmin kuin haluaisi tai olisi tarpeen. Ilmiö on lähes jokaiselle tuttu; jos ei omakohtaisesti, ainakin läheisen tai tuttavan kautta. Mutta mistä hammashoitopelossa oikein on kysymys?

Hammashoitopelolla on monet kasvot. Joskus kyse on nimenomaan hammashoitoon kohdistuvasta pelosta tai fobiasta, suoranaisesta kammosta. Tällöin taustalla on monesti huonoja aiempia kokemuksia hammashoidosta, erityisesti lapsuuden ja nuoruuden aikana syntyneitä. Näin potilaan kehomieleen (kyllä, keho ja mieli ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa) on painunut lähtemätön muistijälki siitä, että hammashoitotuolissa istuminen ennakoi epämiellyttäviä asioita, ja pelkkä ajatus riittää käynnistämään potilaassa taistele-tai-pakene –reaktion.

Lähes yhtä usein potilaan kokemus on kuitenkin hankalammin määriteltävissä. Esimerkiksi aistiyliherkkyyteen taipuvaisilla hammashoitoon liittyvät kovat äänet, hajut, maut ja muut tuntemukset saattavat tuntua ylivoimaisilta. Toisia ahdistaa kontrollin menettämisen tunne, joskus jännitys taas kohdistuu tarkasti puudutukseen tai herkkään yökkäysrefleksiin. Joitain jännittää etukäteen, mitä vakavia sairauksia suusta tällä kertaa saattaa löytyä. Hammashoitoon voi liittyä myös suurta häpeää, liittyen esimerkiksi siihen, että ammattilainen pääsee näkemään potilaan suun ja hampaiston tilan. Häpeä on usein erityisen suurta, jos potilas kokee tulleensa tuomituksi suun terveydenhuollossa. Englanninkielinen termi dental anxiety, vapaasti suomennettuna hammashoitoon liittyvä ahdistuneisuus, voisi hammashoitopelko-termiä paremmin kuvata ilmiön monimuotoisuutta.

Miten hammashoitopelon kanssa voi tulla toimeen?

Hammashoitopelkoja on siis monenlaisia, eikä yksi ainoa lähestymistapa toimi kaikkien muotojen kanssa. Lähden vakavan hoitopelon kanssa liikkeelle usein siten, että ensimmäinen käynti on tutustumis- ja keskustelukäynti, jolla potilas saa vapaasti kertoa, miten toivoo hammashoidon toteutettavan ja mitkä asiat hänelle erityisesti aiheuttavat ahdistusta. Näin hoito voidaan räätälöidä juuri potilaan tarpeiden mukaisesti.

On kuitenkin olemassa hyväksi todettuja toimintatapoja, joista on hyötyä lähes kaikille potilaille. Yksi esimerkki tällaisesta on keskeyttämissignaalin sopiminen: kun potilaan kanssa sovitaan, että esimerkiksi vasenta kättä nostamalla potilas voi ilmaista haluavansa tauon tai huomaavansa ahdistuksen lisääntyvän, kontrollin tunne säilyy paremmin. Käytän usein stressileluja, joiden avulla potilas voi suunnata huomiota käsien alueelle suun sijaan. Monia potilaita auttaa myös mieluisan musiikin tai muun äänimaiseman kuunteleminen hoidon aikana, joko kuulokkeista tai yhdessä vastaanoton kaiuttimista.

Oleellisinta ahdistuneen potilaan kohtaamisessa on kuitenkin hoitohenkilökunnan yleinen vastaanottavaisuus ja empaattisuus. Kun potilaalle syntyy käsitys ja ymmärrys, että hoitotilanteessa ihminen kohtaa ihmisen, turvan tunne aktivoituu usein kuin itsestään. Monella on valitettavasti päinvastaisia kokemuksia terveydenhuollon auktoriteeteista, ja joskus vaaditaan useita hoitokäyntejä ennen kuin luottamus hoitohenkilökuntaan voi palautua.

Rauhoittavat menetelmät

Usein hammashoitopelon kanssa selvitään siis yksinkertaisesti aidolla ja lämpimällä kohtaamisella ja hoitotilanteen pienillä muutoksilla, jotka auttavat potilasta säätelemään vireystilaansa ja tuntemaan olonsa turvalliseksi. Joskus tilanteeseen liittyvä ahdistus on kuitenkin niin suurta, että se uhkaa jatkuvasti hukuttaa potilaan allensa, eivätkä tavanomaiset järjestelyt riitä sen hallitsemiseen. Tällöin apuna voi olla esimerkiksi esilääkitys, joka auttaa hillitsemään sekä mielen että kehon stressivastetta ja rentouttaa useimpia merkittävästi.

Apua voi olla myös hypnoosista, jota olen opiskellut Tieteellinen hypnoosi ry:n täydennyskoulutuksessa. Hypnoosin käyttö hammashoidossa saattaa kuulostaa erikoiselta, johtuen ehkä näytösluontoiseen lavahypnoosiin liittyvästä arveluttavasta maineesta, joka hypnoosilla edelleen monen silmissä on. Kyseessä on kuitenkin mitä luonnollisin ilmiö, jossa potilaan huomio suunnataan läsnäolevaa vuorovaikutusta käyttäen ulkoisen maailman sijaan mielen sisälle, ikään kuin mielikuvituksen sisään. Kokemus on useimmille hyvin miellyttävä, ja syvässä rentoutumisen tilassa ahdistuksen hallitseminen on paljon helpompaa. Monelle nykyaikaisen tietotulvan keskellä elävälle hypnoosin aikaansaama pieni loma omista arkiajatuksista on jo itsessään tervetullut. Vastoin yleisiä ennakkoluuloja hypnoosi ei lähes koskaan aiheuta esimerkiksi muistinmenetystä (ellei siihen syystä tai toisesta erityisesti pyritä), vaan osa potilaan mielestä tiedostaa jatkuvasti, mitä vastaanotolla tapahtuu. Hypnoosi auttaa ottamaan hoitotilanteeseen sopivasti etäisyyttä. Hypnoosin hyviin puoliin lukeutuu myös se, että hypnoositilassa mieli pystyy korjaavien kokemusten voimalla järjestäytymään uudelleen siten, että hoitoon liittyvä ahdistuneisuus saattaa pysyvästi vähentyä.

Hammashoitoa voidaan tietysti tehdä myös yleisanestesiassa eli nukutuksessa. Tämä voi olla paikallaan erityisesti silloin, kun hoitopelko on niin voimakasta, että potilas ei ole valmis edes harkitsemaan mitään muuta keinoa, ja hammashoitoa on pakko saada tehtyä. Nukutushammashoidossa tehdään usein kokonainen hoitojakso kerralla nukutuksen aikana, mikä on tietysti potilaan näkökulmasta hyvin kätevää. Nukutushammashoidon ongelmana on kuitenkin usein se, että varsinainen hammashoitoon liittyvä ahdistus jää täysin hoitamatta. Hampaat tulevat kerralla kuntoon ja potilas saa nauttia hyvästä suunterveydestä muutaman vuoden, mutta jos suusairaudet jatkavat etenemistään, pian ollaan jälleen samassa tilanteessa. Tästä syystä suosittelen kaikille nukutuhammashoidossa käyville myös vähittäistä tutustumista normaalissa valvetilassa tehtävään hammashoitoon, toisin sanoen varsinaisen hoitopelon hoitamista, jotta potilas ei ajautuisi kierteeseen, jossa on pakko turvautua yleisanestesiaan muutaman vuoden välein. Itse en tee hammashoitoa nukutuksessa, koska katson vahvuuksieni olevan nimenomaan ihmisten kohtaamisessa, mutta lähetän tietysti nukutusta tarvitsevat potilaat eteenpäin sellaiselle vastaanotolle, jossa nukutushoitoa on tarjolla.

Mikä merkitys on traumoilla?

Hammashoitopelosta on vaikea puhua niin, ettei tulisi puhuneeksi myös traumoista. Monilla potilailla on tietysti varsin traumaattisia kokemuksia aiemmilta hammaslääkärikäynneiltä, erityisesti lapsuuden ajalta, mutta hammashoitoon liittyvä ahdistus voi juontaa myös yleisemmästä traumataustasta. Hammashoitopelko on erityisen yleistä esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön uhreilla. Kun tätä hetken pohtii, ilmiö ei yllätä: jos henkilön kehon koskemattomuutta on vakavalla tavalla loukattu, on hyvin ymmärrettävää, ettei hän ole varauksetta valmis päästämään vierasta ihmistä koskettamaan suuhun, äärimmäisen intiimille alueelle.

Traumatisoitumiseen johtavien kokemusten ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla näin vakavia. Nykytiedon valossa esimerkiksi se, että lapsi jää toistuvasti ilman aikuisen tunnetukea, saattaa riittää sotkemaan herkän ihmisen hermostollisen säätelyjärjestelmän, millä voi olla monenlaisia elämänmittaisia seurauksia. Oleellista ei ole tapahtunut sinänsä vaan se, miltä kokemus henkilöstä itsestään tuntuu ja se, ylittääkö kokemuksen aiheuttama tunnemyrsky henkilön senhetkisen sietokyvyn.

Meillä kaikilla on elämämme aikana monenlaisia haavoittavia kokemuksia, ja monella meistä ne ovat saattaneet jäädä jumiin kehomieleen tavalla, josta kärsimme jatkuvasti, ehkä tiedostamattamme. Näistä syistä hyödynnän kaikessa toiminnassani niin sanottua traumainformoitua työotetta. Tällä tarkoitetaan ihmistyön tekemisen tapaa, jossa huomioidaan raskaiden elämänkokemusten moninaiset vaikutukset niin mielen kuin kehonkin tasolla. Kyseessä on mielestäni niin tärkeä asia, että olen ryhtynyt kouluttamaan hammashoitohenkilökuntaa tähän uudenlaiseen työotteeseen. Lisäksi olin kirjoittamassa HLL, terapeutti Kati Sarvelan kanssa tietokirjaa Kuka pelkää hammaslääkäriä? – Haavoitettujen kokemukset terveydenhuollossa. Kirja käsittelee traumaattisten kokemusten ilmenemistä terveydenhuollossa sekä yksilötasolla että laajemmalla yhteiskunnallisella tasolla. Lisätietoa kirjasta ja koulutustoiminnastani löydät täältä.

Jokaisen ihmistyötä tekevän tulisi mielestäni ymmärtää henkisen traumatisoitumisen yleisyys ja mittavat vaikutukset sekä se, miten kohtaamistilanteissa vältetään traumojen laukeaminen ja uudelleentraumatisoituminen. Parhaimmillaan hammaslääkärikin voi toimia luotettavana ammattilaisena, johon tukeutuen potilas pystyy toipumaan vanhoista traumoistaan ja vapautumaan menneisyyden painolasteistaan.

Jos tarvitset apua hammashoitoon liittyvän ahdistuksen kanssa, voit varata ajan vastaanotolleni täältä. Ensimmäinen käynti voi hyvin olla pelkkää keskustelua ja tutustumista, ja eteneminen tapahtuu juuri siinä tahdissa kuin sinun tilanteessasi on parhaaksi. Halutessasi voit ottaa minuun yhteyttä jo ennen ajan varaamista täältä.