Karies on hampaiden infektiosairaus, joka koskettaa lähes jokaista nykyaikaista elämäntapaa noudattavaa. Kariesvaurioita syntyy, kun tietyt suun bakteerit käyttävät ruoan hiilihydraatteja ravintonaan ja valmistavat aineenvaihduntatuotteita, jotka pystyvät liuottamaan hammaskudosta. Kansankielellä karieksen aiheuttamat vauriot tunnetaan “reikinä”, joita hammaslääkäri voi korjata poraamalla ja paikkaamalla. Jos vauriot saavat edetä rauhassa, ne johtavat ennen pitkää hampaan sisällä olevan ydinontelon tulehtumiseen, hampaan menetykseen tai jopa laajempiin tulehduksiin leukojen ja muun elimistön alueella.

Ennaltaehkäisy on karieksen – kuten useimpien muidenkin elintapoihin liittyvien sairauksien – hoidossa paljon oleellisempaa kuin lääkärin toteuttamat toimenpiteet. Vaikka nykyaikaiset paikkamateriaalit ovat varsin laadukkaita ja kestäviä, paikattu hammaspinta ei koskaan ole ehjän oman hampaan veroinen, ja paikkojen saumat ovat myös alttiita uusien reikien kehittymiselle. Alkavien reikien pysäyttäminen elintapojen muutoksella on huomattavasti tehokkaampaa kuin poraaminen ja paikkaaminen, ja kun karies on hallinnassa, myös tehdyt paikat kestävät huomattavasti pidempään. Älä silti masennu, vaikka hampaissasi olisi paljonkin paikkoja: moni saa reikiintymistaipumuksensa hallintaan vasta keski-iässä, mutta kunhan uusien reikien syntyminen estetään, hyvin tehdyt paikat voivat helposti kestää vuosikymmeniä. Vaikka henkilökohtainen alttiutesi reikiintymiselle olisi syystä tai toisesta kohonnut, hyvät elintavat auttavat vähitellen vähentämään haitallisten mikrobien osuutta suun mikrobikannasta.

Alttius kariekselle vaihtelee yksilöstä toiseen. Tähän alttiuteen vaikuttavat ainakin suun yksilöllinen mikrobikanta, syljen ominaisuudet ja määrä, hampaan kovakudoksen ominaisuudet, lääkitykset, ruokavalio sekä todennäköisesti useat muut tekijät, joita tiede ei vielä kunnolla ymmärrä. Mitä suurempi alttiutesi kariekselle on, sitä enemmän sinun kannattaa kiinnittää elintapoihisi huomiota, jotta reikiintymistä ei tapahtuisi. Hammaslääkäri arvioi reikiintymisalttiutesi ja antaa tämän perusteella sinulle yksilölliset ohjeet.

Seuraavassa on lista keinoista, joilla voit hallita hampaidesi reikiintymistä – ja samalla välttää hammaslääkärin poran!

Terveellinen ruokavalio ja tasainen ateriarytmi

Ruokavalio on oleellinen osa koko kehon terveyttä, eikä suu ole tästä poikkeus. Monipuolinen ja ravinnetiheä ruokavalio auttaa pitämään myös reikiintymisen kurissa. Erityinen painoarvo kannattaa antaa ateriarytmille. Käytännössä kukaan ei tarvitsisi enempää kuin neljä, enintään viisi ateriaa päivässä, ja näiden väleillä ei ole mitään syytä napostella. Meidät on opetettu pitämään verensokeria tasaisena jatkuvilla välipaloilla, mutta keho hoitaa tämän kyllä mallikkaasti itsekin, kunhan sen opettaa toimimaan näin. Huomaa, että kehon kannalta ateriaksi täytyy ajatella myös esimerkiksi sokerikahvi tai -tee sekä virvoitusjuomat. Sokeria ja muita ns. nopeita hiilihydraatteja kannattaa syödä harkiten, ja mikäli niitä haluaa käyttää, on hyödyllistä keskittää käyttö yksittäisiin ajankohtiin jatkuvan käytön sijaan. Ruokavalion suhteen kannattaa muistaa, että iso kuva ratkaisee ja “kohtuus kaikessa” on nyrkkisääntö, jolla pääsee pitkälle. Liian tiukkaa dieettiä noudattava polttaa itsensä helposti loppuun.

Hampaiden harjaus

Paleontologisten tutkimusten perusteella näyttää siltä, että esihistoriallisilla ihmisillä ei juurikaan esiintynyt hampaiden reikiintymistä, vaikka heillä ei tämänhetkisen käsityksemme mukaan juurikaan ollut hammasharjoja käytettävissään. Nykyaikaista länsimaalaista ravintoa nauttivista sen sijaan käytännössä kaikkien täytyy harjata hampaat vähintään kerran päivässä, jotta reikiintymistä ei tapahdu. Hampaiden harjauksen kultainen sääntö on seuraava: hampaita harjataan fluoritahnalla aamulla ja illalla vähintään kaksi minuuttia kerrallaan, jotta jokainen hammaspinta tulee järjestelmällisesti käytyä läpi. Käytettyä aikaa tärkeämpää on kuitenkin harjauksen tehokkuus. Jos harjaaja ei ole tarkkana, bakteeriplakkia jää helposti esimerkiksi poskihampaiden kielen- tai poskenpuoleisille pinnoille, etenkin ienrajoihin. Sähköharja on erittäin hyödyllinen sijoitus; perinteisellä harjalla pääsee yhtä hyvään lopputulokseen ainoastaan hyvin huolellisella ja pitkäjänteisellä harjaamisella, mitä harvat jaksavat pidemmän päälle. Tahnana voi käyttää mitä tahansa tavanomaista fluoria sisältävää tahnaa, ellei hammaslääkärisi suosittele jotakin tiettyä tahnaa. Fluorin käytöllä ei ole hammastahnassa käytettynä tieteellisesti todettuja haittavaikutuksia, mutta jos epäilet saavasi fluorista terveyshaittoja, kannattaa asiasta keskustella hammaslääkärin tai lääkärin kanssa. Jotta fluori itsessään aiheuttaisi kiistattomia terveysongelmia, sitä täytyisi syödä tuubikaupalla.

Hammasvälien puhdistus

Harjauksen lisäksi hammasvälit täytyy myös puhdistaa päivittäin; aikuisilla suurin osa uusista rei’istä lähtee nimenomaan hammasväleistä. Tähän voi käyttää hammaslankaa tai erityistä lankainta, jos näiden käyttö onnistuu ja soveltuu hampaistoon, mutta monille sopivat paremmin esimerkiksi silikoniset “harjatikut” tai pulloharjamaiset hammasväliharjat. Hammasvälien puhdistus näyttää olevan vähintään yhtä tärkeää kuin hampaiden harjaus, mutta tästä huolimatta suurin osa suomalaisista laiminlyö tämän osa-alueen täysin tai lähes täysin. Hammasvälien puhdistus ehkäisee tehokkaasti myös iensairauksia. Hammasvälien puhdistus on kulttuurikysymys: esimerkiksi Yhdysvalloissa jo pienet lapset totutetaan lankaukseen aivan samoin kuin harjaukseenkin, ja siellä lankaaminen katsotaan monin paikoin yhtä normaaliksi osaksi henkilökohtaista hygieniaa kuin suihkussa käynti tai käsien peseminen.

Ksylitoli

Ksylitoli näyttäisi tutkimusten perusteella olevan hyvä apu reikiintymisen ehkäisyyn. Ksylitolin käyttöön liittyen kannattaa kuitenkin huomata, että hyötyjen saamiseksi sitä on käytettävä melko runsaasti. Yksi pala purkkaa silloin tällöin ei siis tutkimustiedon valossa auta yhtään mitään, vaan reikiintymistä ehkäisevään vaikutukseen tarvitaan kuusi palaa täysksylitolipurukumia (tai vastaava määrä täysksylitolipastilleja) kolmella erillisellä kerralla päivän mittaan, esimerkiksi kaksi palaa vähintään kolmen aterian jälkeen. Tuotteen ksylitolisisältöön kannattaa kiinnittää huomiota, sillä esimerkiksi monet kauppojen purukumeista sisältävät ksylitolia niin vähän, että hyötyjen saamiseksi vaadittaisiin toistakymmentä palaa päivässä. Siis: jos käytät ksylitolia, käytä tarpeeksi! Ksylitoliin liittyy tosin se lisähyöty, että ksylitolilla makeutettuja tuotteita voidaan käyttää korvaamaan tuotteita, jotka muuten sisältäisivät runsaasti sokeria.

Lisäfluori

Fluoria voidaan hammastahnan lisäksi käyttää myös muiden tuotteiden muodossa, jos reikiintymisalttius on erityisen suuri johtuen vaikkapa lääkityksen aiheuttamasta syljenerityksen vähäisyydestä. Fluorituotteet voivat olla esimerkiksi purskutteita tai geelejä, ja niitä on saatavilla jokaisesta apteekista. Apteekeista löytyy myös erityisen paljon fluoria sisältävää hammastahnaa, jota käytetään tavallisen tahnan sijasta reikiintymisen pysäyttämiseen. Näiden keinojen lisäksi hammaslääkäri tai suuhygienisti levittää hampaille usein fluorigeeliä tarkastusten tai hampaiden puhdistuksen yhteydessä.

Mikrobitartunnan välttäminen

Karies liittyy oleellisesti suun mikrobikannan toimintaan. Reikiintymistä aiheuttavat voimakkaasti tietyt bakteerilajit, joiden asettuminen suuhun tapahtuu yleensä varhaislapsuudessa muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana. Tämän vuoksi lapsia kannattaa suojella näiden bakteerilajien tartunnalta eli käytännössä välttää esimerkiksi samojen aterimien käyttämistä ja muuta vastaavaa sylkikontaktia lapsen kanssa. Kun bakteerilajit ovat päässeet asettumaan bakteerikantaan, niiden poistaminen on vielä tällä hetkellä käytännössä mahdotonta, joten aikuisiällä bakteerikantaan ei juuri voi suoraan vaikuttaa. Monipuolinen, runsaasti tuoreita kasviksia sisältävä ruokavalio saattaa kuitenkin auttaa myös tässä asiassa.

Nykytiedon valossa suun mikrobikanta vaikuttaa merkittävästi koko kehon terveyteen. Suoliston mikrobikannan tasapainon tiedetään liittyvän läheisesti monenlaisiin terveysongelmiin tulehdussairauksista mielialan säätelyhäiriöihin, ja koska suu on ruoansulatuskanavan alkupiste, suun mikrobikantaa hoitamalla voi vaikuttaa edullisesti myös suoliston mikrobikantaan.

Monelle tulee yllätyksenä, että ientulehdus (ammattislangilla gingiviitti) ja hampaiden kiinnityskudosten tulehdus (eli parodontiitti) ovat yleisyydeltään ja vaikutuksiltaan reikiintymisen veroisia suusairauksia. Ientulehduksella tarkoitetaan ikenen pintakerroksen tulehdusta, parodontiitilla taas viitataan jo pidemmälle ehtineeseen tulehdukseen, jossa ongelma on edennyt koskemaan ikenen lisäksi myös rakenteita, jotka kiinnittävät hampaan ympäröivään leukaluuhun. Toisin sanoen parodontiitti on siis ientulehduksen vakavampi ja inhottavampi kehitysmuoto.

Ientulehduksen ja parodontiitin taustalla ovat, kuten reikiintymisessäkin, suun bakteerit. Tietyt bakteerilajit pääsevät otollisissa olosuhteissa lisääntymään liiaksi, ja niiden toiminnan hillitsemiseksi kehon immuunipuolustus laukaisee tulehdusreaktion. Parodontiittiin liittyvä kudostuho syntyy siis paitsi bakteerien toiminnasta, suurelta osin myös kehon omasta, “hyvää tarkoittavasta” tulehdusvasteesta.

Koska ientulehdus ja parodontiitti ovat usein oireettomia, ne pääsevät herkästi etenemään piilossa. Tilannetta on hankaloittanut se, että sairauksista on alettu hammaslääkärien peruskoulutuksessa puhua riittävästi vasta viime vuosikymmeninä, ja sen seurauksena etenkin parodontiitti on valitettavan monelta suomalaiselta jäänyt diagnosoimatta. Vapaasti edetessään parodontiitti aiheuttaa vuosien ja vuosikymmenten mittaan hammasta ympäröivän kiinnityskudoksen ja luun vähentymistä, ja seurauksena on hampaan heiluminen ja lopulta irtoaminen. Lisäksi jatkuva hiljainen tulehdustila altistaa nykytiedon valossa monille perussairauksille, esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksille ja II-tyypin diabetekselle. Vaikea-asteisessa parodontiitissa yhteenlaskettu ikenien alla oleva tulehduspinta-ala saattaa olla kämmenen kokoinen. Jos vaikkapa selkäni iholla olisi moinen tulehdusläiskä, juoksisin lääkäriin, mutta parodontiittiin liittyvästä tulehduksesta en todennäköisesti olisi edes tietoinen, ellei hammaslääkärini sitä minulta tarkasti tutkien löytäisi.

Alttius ientulehdukselle ja parodontiitille on yksilöllinen. Alttiuteen vaikuttavat esimerkiksi suun mikrobikanta, immuunipuolustuksen ominaisuudet, perussairaudet (erityisesti huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes), lääkitykset ja stressi. Elintapoihin liittyvistä asioista merkittävimmät ovat tupakointi ja puuttellinen suuhygienia. Reikiintyminen ja parodontiitti eivät varsinaisesti liity toisiinsa, vaikka esiintyvätkin joskus yhdessä etenkin suuhygienian ollessa huonolla tasolla, mutta ienrajan alle ulottuvat paikat ja kruunut ovat bakteereille otollisia tarttumapintoja ja saattavat näin pahentaa myös iensairauksia. Vaihtelut naissukupuolihormonien tasoissa (esimerkiksi puberteetissa, kuukautisten aikana, raskaudessa, ehkäisyvalmisteita käytettäessä ja vaihdevuosien aikana) näkyvät usein lisääntyneenä ientulehduksena. Parodontiitti on kuitenkin selvästi yleisempää miehillä kuin naisilla.

Seuraavilla keinoilla voit vaikuttaa omaan sairastumisriskiisi ja auttaa hammashoitohenkilökuntaa hoitamaan mahdollista todettua iensairauttasi.

Suuhygienia

Tämä ei liene yllätys kenellekään, mutta suuhygienian merkitystä iensairauksissa ei voi vähätellä. Vaikka alttiutesi iensairauksille olisi hyvin korkea, huolellisella suuhygienialla pystyt estämään iensairauksien synnyn. Tämä tarkoittaa hampaiden perinpohjaista harjaamista kaksi kertaa päivässä, mielellään sähköhammasharjalla, ja lisäksi päivittäistä hammasvälien puhdistusta. Useimmilta ensiksi mainittu onnistuu ongelmitta, mutta hammasvälien puhdistus teettää ongelmia. Hammaslääkärisi tai suuhygienistisi suosittelee juuri sinun hampaillesi sopivia välineitä ja opastaa sopivan tekniikan. Hammasvälien säännöllinen puhdistus on kenties merkittävin yksittäinen asia, jonka potilas voi tehdä ienterveytensä eteen.

Yleisterveydestä huolehtiminen

Iensairauksien ja monien perussairauksien välillä on kaksisuuntainen yhteys. Perussairaudet altistavat iensairauksille ja pahentavat niitä, ja toisaalta iensairaudet vaikuttavat negatiivisesti moniin yleissairauksiin. Selvin esimerkki on diabetes: kohonneet verensokeritasot altistavat iensairauksille ja pahentavat niihin liittyvää kudostuhoa, ja aktiiviseen iensairauteen liittyvä tulehdustila puolestaan heikentää verensokerin säätelyä entisestään. Samankaltainen vaikutus parodontiitilla on sydän- ja verisuonisairauksiin, ja iensairauksissa esiintyviä bakteereja on löydetty myös sydänkohtauspotilaiden sepelvaltimoista. Jos siis voit tehdä jotain yleisterveytesi hyväksi, hoidat samalla ikeniäsi, ja pitämällä hyvää huolta ikenistäsi myös muu keho kiittää. Tupakoinnin lopettaminen (tai edes vähentäminen) on erityisen merkityksellinen asia.

Runsaasti huomiota kannattaa kiinnittää myös stressin hallintaan. Krooninen stressi, josta kovin moni nykyaikaista elämäntyyliä noudattava kärsii, altistaa monien yleissairauksien lisäksi hampaiden narskuttelulle ja muulle “ylimääräiselle” purentatoiminnalle, joka puolestaan voi toimia iensairauksia pahentavana tekijänä. Ienterveydenkin kannalta kannattaa siis harkita vaikkapa rentouttavaa meditaatio- tai joogaharrastusta tai työelämän organisointia vähemmän kuormittavaksi. Ruokavalio ei näyttäisi välttämättä olevan yhtä merkittävä osa iensairauksien kuin reikiintymisen hallintaa, mutta yleisesti terveellinen ruokavalio auttaa ilman muuta koko kehoa. Lisäksi myös ikenet kiittävät tietysti ruokavaliosta, joka vähentää plakin kertymistä. Runsaan sokerin ja muiden vastaavien nopeasti sulavien hiilihydraattien käytön rajoittaminen hyödyttää siis myös parodontiittipotilasta.

Säännölliset hammashoitokäynnit

Koska iensairaudet (ja monet muutkin suun ongelmat) etenevät oireettomina, jokaisen kannattaisi käydä suun ja hampaiston tarkastuksessa tilanteesta riippuen 6-24 kuukauden välein. Näin tilannetta voidaan seurata ja mahdollisiin ongelmiin tarvittaessa reagoida. Ientulehdusta ja parodontiittia hoidetaan puhdistamalla tarkoitukseen sopivilla välineillä hammaspinnat ja ikenen alaiset tilat hammaskivestä ja bakteeripeitteistä (usein tätä nimitetään yksinkertaisesti “hammaskiven poistoksi”, vaikka nimitys on hieman harhaanjohtava), tilanteesta riippuen yhdellä tai useammalla käynnillä. Alttiutta iensairauksille pidetään enemmän tai vähemmän pysyvänä ominaisuutena: kun potilaalla kerran todetaan parodontiitti, häntä on jatkossa aina pidettävä riskipotilaana iensairauksien suhteen, ja tämä on huomioitava esimerkiksi yksilöllisessä tarkastus- ja ylläpitohoitovälissä. Useimmat parodontiittipotilaat käyvät ylläpitohoidossa 3-12 kuukauden välein, jotta sairauden uusiutumiselta vältytään. Usein ainakin osa ylläpitokäynneistä tapahtuu suuhygienistin vastaanotolla. Ylläpitohoitoon sitoutuminen ja säännöllinen hoidossa käynti on merkittävä osa iensairauksien kokonaisennustetta.

Ovatko leukaperät jäykkänä aamuisin? Naksuvatko tai lukkiutuvatko leukanivelet? Kärsitkö päänsäryistä, joille ei löydy selkeää selitystä? Esimerkiksi tällaisia oireita voivat aiheuttaa purentaelimistön toimintahäiriöt (engl. TMD, temporomandibular disorders). Kyseessä on joukko erilaisia häiriötiloja, jotka vaikuttavat eri tavoin puremalihasten ja leukanivelten toimintaan. Tyypillisesti purentaelimistön toimintahäiriöistä kärsivä potilas hakeutuu hoitoon leukojen alueella esiintyvän hankalasti paikannettavan kivun vuoksi.

TMD-ongelmien taustalla voi olla monenlaisia syitä. Leukanivelissä ja leukojen luisissa rakenteissa voi olla rakenteellista poikkeamaa, joko synnynnäisesti tai sairauden, esimerkiksi reumaattisen tulehduksen, aiheuttamana. Taustalla voi olla myös oikomatta jäänyt purentavirhe tai hampaiden mittavasta kulumisesta aiheutuva purennan muuttuminen; tällöin hampaat saattavat ohjata leuan nivelten ja lihasten kannalta epäsuotuisaan asemaan. Purentaelimistön ongelmiin liittyy kiinteästi myös krooninen stressi: monilla ihmisillä jatkuva stressi- ja ylikuormitustila kehollistuu lihasten, erityisesti puremalihasten ja niska-hartiaseudun lihasten, yliaktiivisuutena, joka johtaa ennen pitkää kipua ja toimintahäiriöitä aiheuttavaan lihaskuormitukseen. Käytännössä tämä tarkoittaa siis hampaiden tiukkaa yhteenpuremista ja ns. narskuttelua, jota voi esiintyä sekä valvetilassa että yöllä unen aikana. Jälkimmäinen muoto on siitä erityisen hankala, että unen aikana normaalit suojamekanismit ovat poissa päältä ja purentavoimat voivat päästä kasvamaan erittäin suuriksi.

TMD-ongelmien oireet ja seuraukset vaihtelevat laidasta laitaan. Joskus ongelmat kasautuvat leukaniveliin, jolloin seurauksena voi olla kipua leukaa liikutettaessa tai naksumista, lukkiutumista ja alaleuan liikkeiden rajoittumista välilevyn luiskahtaessa väärään paikkaan. Koska leukanivelet ja osa puremalihaksista sijaitsevat hyvin lähellä korvakäytäviä, oireena saattaa olla myös korvien soimista, naksumista ja lukkiutumista tai tasapainoaistin häiriöitä. Joskus taas nivelet eivät ole moksiskaan mutta lihasjärjestelmä ylikuormittuu niin voimakkaasti, että seurauksena on kipua aiheuttavia jännitystiloja, joissa kipu saattaa säteillä leukojen alueelta esimerkiksi ohimoille. Kipua kuvataan usein tylpäksi ja jomottavaksi ja sille on tyypillistä vaihtelu vuorokaudenaikojen ja leukojen aktiivisuuden mukaan.

Osa purentatoimintaan osallistuvista lihaksista sijaitsee kaulalla, minkä seurauksena oireena voi olla myös esimerkiksi äänen käheyttä tai palan tunnetta kurkussa. On hyvä huomata myös, että puremalihakset muodostavat yhtenäisen järjestelmän niska-hartiaseudun lihasten kanssa, ja näiden lihasten häiriötilat esiintyvät usein yhdessä TMD-ongelmien kanssa. Jos siis kärsit esimerkiksi niskalihasten jäykkyydestä, kannattaa pitää mielessä myös puremalihasten toimintahäiriön mahdollisuus. On myös mahdollista, että oireet kohdistuvat nivelten ja lihasten sijaan lähinnä hampaisiin. Tällöin kyseessä on yleensä jomottava särky ja/tai puruarkuus yhden tai useamman hampaan alueella. Voimakas narskuttelu myös kuluttaa hampaita ja voi saada hampaan halkeamaan, mikä pahimmillaan johtaa hampaan menetykseen.

Purentaelimistön toimintahäiriöiden hoito riippuu taustalla olevista syistä. Usein potilas hyötyy runsaasti jo siitä, että tilanne tutkitaan huolellisesti ja potilas saa tiedon siitä, ettei kyseessä ole mikään vakava sairaus. Monet saavat apua esimerkiksi alaleuan liikeharjoituksista tai puremalihasten venyttelystä. Hammaslääkärisi osaa antaa tilanteeseesi sopivat omahoito-ohjeet. Hoitona voidaan usein käyttää myös puremalihasten hierontaa, fysioterapiaa tai muita keholähtöisiä terapiamuotoja. Oman kokemukseni mukaan parhaiten toimivat sellaiset hoitomuodot, joissa keskitytään lihasten ja nivelten toiminnan lisäksi myös ongelmien taustalla oleviin psykologisiin tekijöihin; tästä syystä teen yhteistyötä erityisesti psykofyysisten fysioterapeuttien kanssa. On tyypillistä, että purentaelimistön toimintahäiriöiden taustalta paljastuu esimerkiksi käsittelemättömiä tunnekokemuksia tai kroonista ahdistuneisuutta tai jännittämistä.

Hammaslääkärin tekemistä toimenpiteistä tyypillisin on purentakiskon valmistus. Kyseessä on yksinkertainen yksilöllisesti valmistettu akryylikoje, eräänlainen hammassuoja, jota käytetään nukkuessa. Useimmilla purentakisko auttaa kipuoireisiin suorastaan dramaattisesti ja ehkäisee samalla kulumista ja hampaiden vahingoittumista narskuttelun seurauksena. Joskus purentaa on syytä tasapainottaa esimerkiksi hiomalla hiukan liian voimakkaasti yhteen purevista hampaista. Hankalissa tapauksissa voidaan joutua turvautumaan myös kirurgisiin toimenpiteisiin.

Yleisesti ottaen TMD-ongelmilla on erinomainen hoitovaste ja ennuste, ja potilas pystyy usein vaikuttamaan ongelmien esiintymiseen ja uusiutumiseen huomattavissa määrin itse. Suosittelen jokaista purentaelimistön ongelmista kärsivää kiinnittämään erityistä huomiota henkisen kuormittuneisuuden hallintaan ja vahvan kehotietoisuuden kehittämiseen. Hengitysharjoitukset, meditaatio, jooga, tanssi, kamppailulajit ja käytännön elämän uudelleenjärjesteleminen vähemmän kuormittavaksi ovat esimerkkejä keinoista, joilla potilaani ovat saaneet TMD-oireitaan kuriin. Purentaelimistön ongelmien voidaan ajatella olevan usein ensi linjan varoitusmerkki siitä, että kehomielijärjestelmä alkaa ylikuormittua. On viisasta tarttua asiaan heti eikä vasta sitten, kun ongelma on saanut kehittyä vakavammaksi ylikuormitustilaksi. Useampi potilaani kokee pelastuneensa burnoutilta tajuttuaan TMD-oireiden ansiosta kiinnittää ajoissa huomiota jaksamiseensa.

Seuraavassa on yksinkertainen hermostoa rentouttava harjoitus, jota kuka tahansa bruksismista kärsivä voi käyttää, esimerkiksi kiireisen työpäivän keskellä tai illalla ennen nukahtamista. Jo muutama minuutti tällaista harjoitusta saa aikaan selkeitä muutoksia hermoston tilassa.

Ota rento asento, joko istuen tai makuulla. Silmät voit pitää suljettuina tai auki yhteen kiintopisteeseen (esim. täplä seinässä tai katossa) lukittuina. Kun olet löytänyt rennon asennon, hengitä keuhkot täyteen ilmaa, pidätä hengitystä, pure hampaita yhteen ja laske mielessäsi kolmeen. Kun pääset kolmoseen, päästä hengitys ulos ja anna leukojesi rentoutua samalla täysin niin että alaleuka valahtaa roikkumaan rentona nivelten ja lihasten varaan. Kieli saa olla rennosti suulakea vasten, huulet rennosti yhdessä. Laita sitten kätesi vatsan päälle siten että tunnet vatsan liikkeet hengityksen mukana. Keskity hengittämään nenän kautta hitaasti niin syvään, että tunnet vatsan nousevan hiukan sisäänhengityksellä ja painuvan jälleen uloshengityksellä sisään. Anna samalla leuan roikkua rentona ja kielen levätä suulakea vasten. Ajatukset tulevat ja menevät; voit yksinkertaisesti seurata niiden kulkua pienen etäisyyden päästä ja antaa niiden liikkua takertumatta niihin. Jatka niin pitkään kuin haluat.

Hampaiden eroosiolla tarkoitetaan hammaskiilteen (hampaan uloin osa) kemiallista liukenemista happojen vaikutuksesta. Eroosio on siis yksi hampaiden kulumisen muoto. Riski eroosiolle on muiden suusairauksien tapaan yksilöllinen, ja siinä missä yhdelle lasi appelsiinimehua aamuisin alkaa aiheuttaa eroosiomuutoksia, toisen ei juuri tarvitse ravintonsa happosisältöä laskeskella.

Eroosio aiheuttaa vapaasti edetessään hammaskudoksen hidasta (tai joskus aika nopeaakin) kulumista, mikä johtaa herkästi erinäisiin ongelmiin. Näitä ovat esimerkiksi eroosiokuoppien reikiintyminen, lohkeamat, vihlonta, purennan madaltuminen ja siitä seuraavat purentavaivat sekä esteettiset ongelmat (kellertävä hammasluu ja sahalaitaisiksi kuluneet hampaat eivät useimpien mielestä ole mukavan näköisiä hymyssä). Pitkälle edetessään eroosio johtaa hammasytimen paljastumiseen ja sitä kautta juurihoidon tarpeeseen tai hampaan menetykseen. Eroosion ikävä puoli on se, että pois kulunut hammaskudos ei kasva takaisin.

Kaikki happoja sisältävä voi periaatteessa aiheuttaa eroosiota. Ravitsemustuotteiden erosiivisuuden arvioiminen ei ole aivan helppoa, sillä pelkän pH-arvon tunteminen ei riitä; erosiivisuuteen vaikuttavaa myös esimerkiksi tuotteen mineraalisisältö. Esimerkiksi jogurtti voi olla hyvinkin hapanta mutta ei silti kalsiumsisältönsä vuoksi näyttäisi aiheuttavan eroosiota.

Useimmissa tapauksissa merkittävän eroosiokulumisen taustalla on jokin seuraavista:

• happamien juomien (virvoitusjuomat, makuvissyt, energiajuomat, alkoholijuomat, hedelmämehut jne.) runsas ja toistuva käyttö, erityisesti vähän väliä toistuva “naukkailu”
• refluksitauti eli mahansisällön nousu takaisin ruokatorveen, pahimmillaan suuhun saakka (ei välttämättä aiheuta edes oireita!)
• toistuva oksentelu (esim. bulimia, raskauspahoinvointi, solunsalpaajahoidot)

Harvinaisempia syitä eroosiolle ovat seuraavat:

• happamien ruokien runsas ja toistuva nauttiminen (esim. viinietikka, sitrushedelmät, marjat)
• tietyt happamat lääkkeet ja ravintolisät (esim. nestemäiset rautavalmisteet, pureskeltavat C-vitamiinilisät)
• ammatilliset syyt (viinien maistaminen, akku- ja lannoiteteollisuudessa esiintyvät happamat kaasut)
• toistuva oleskelu runsaskloorisessa vedessä (ei ilmeisesti ongelma ainakaan nykyisissä suomalaisissa uimahalleissa)

Eroosioriskiä voivat kohottaa esimerkiksi seuraavat tekijät:

• syljeneritystä vähentävät lääkkeet
• astmalääkitys
• toistuva fyysinen rasitus esim. urheiluharrastuksessa (vähentää syljeneritystä, urheilujuomat usein happamia)
• syljeneritystä vähentävät perussairaudet (erityisesti Sjögrenin oireyhtymä)

Hammaslääkäri voi korjata eroosiovaurioita esimerkiksi paikkaamalla tai kruunuttamalla hampaita, mutta parasta hoitoa on ennaltaehkäisy ja jo syntyneiden vaurioiden etenemisen pysäyttäminen. Voit itse vaikuttaa eroosiovaurioiden syntymiseen seuraavilla tavoilla:

• noudata säännöllistä ateriarytmiä (kts. “Karies eli hampaiden reikiintyminen” edellä), ei napostelua aterioiden välillä
• suosi janojuomana vettä tai maustamatonta kivennäisvettä (maustetut kivennäisvedet ovat useimmiten eroosion kannalta haitallisia)
• vältä hampaiden harjausta ainakin tunnin ajan aterioiden jälkeen (tieteellinen näyttö on tosin nykyään tämän osalta aika ristiriitaista, mutta ei kannata ottaa turhaa riskiä)
• hakeudu asianmukaiseen hoitoon eroosiota aiheuttavien perussairauksien osalta
• vähennä stressaavaa elämäntyyliä (stressi altistaa esimerkiksi refluksille ja hampaiden narskuttelulle, joka pahentaa eroosioon liittyvää kulumista)
• käy säännöllisesti hammastarkastuksissa ja -hoidossa
• käytä fluoria sisältävää hammastahnaa (on olemassa alustavaa tieteellistä näyttöä, että eroosiolta suojaa parhaiten tahna, jossa fluoria on tinafluoridin muodossa, esim. Meridol ja Oral-B Pro Expert)

Vihlonta on jokseenkin yleinen vaiva, jonka taustalla voi olla liuta erilaisia syitä. Listan aiemmista kohdista poiketen vihlonta ei ole varsinainen itsenäinen suusairaus tai ongelma vaan oire, jonka taustalla on aina jotain muuta. Jos kärsit jatkuvasta tai toistuvasta vihlonnasta, kannattaa käydä hammaslääkärin tarkastuksessa; oireen takaa paljastuu usein melko viaton syy, mutta toisaalta joskus vihlonta on merkki ongelmasta, jonka hoito kannattaa tehdä pikimmiten. Vihlonnan syytausta on hyvin vaikea selvittää ilman huolellista tutkimusta ja röntgenkuvausta. Oireen laukaisee usein lämpötilanvaihtelu (esim. kylmä juoma tai ilma), kosketus (esim. hampaiden harjaus) tai makean tai happaman nauttiminen.

Vihlonta voi liittyä mihin tahansa seuraavista syistä:

• Reikiintyminen: Moni vihlonnasta kärsivä potilas tulee vastaanotolle nimenomaan reikää peläten. Erityisesti vanhan paikan saumassa hyvinkin pieni reikä saattaa aiheuttaa kiusallista vihlontaa. Moni ajattelee, että reikään täytyy aina liittyä vihlontaa, mutta todellisuudessa reiät etenevät huomattavan usein oireettomina.
• Pulpiitti eli hammasytimen tulehdus: Jos hammasydin pääsee tulehtumaan esimerkiksi reikiintymisen vuoksi, seurauksena on usein vihlontaa, joka saattaa äityä huomattavan kovaksi. Jos vihlonta provosoituu kylmästä tai kuumasta ja kestää minuuttitolkulla kerrallaan, on syytä hakeutua hammaslääkärin vastaanotolle pikaisesti.
• Ikenien vetäytyminen: Kun ien vetäytyy, hampaan huokoinen juurenpinta paljastuu. Juurenpinta on usein hyvin herkkä vihlonnalle. Ikenen vetäytymisen taustalla voi olla esimerkiksi iensairaus tai hampaiden narskuttelusta syntyvä purennallinen ylikuormitus. Ikenen saa vetäytymään myös harjaamalla liian kovalla voimalla ja liian kovalla harjalla. Tällainen tilanne syntyy usein, kun poikkeuksellisen huolellinen harjaaja yhdistetään väärään tekniikkaan ja työkaluun. Joskus vetäytymisen taustalta saattaa paljastua yksittäinen tapa, esimerkiksi omenoiden haukkaaminen kokonaisena tai hammaspintojen rapsuttelu kynnellä. Vihlontaa esiintyy suhteellisen usein ohimenevästi iensairauspotilaan hoitokäyntien, kansankielellä hammaskiven poiston, jälkeen. Tämä liittyy hammaskiven ja bakteeripeitteiden alta paljastuvaan herkkään juurenpintaan.
• Eroosio: Happokuluminen syö kiilteen hampaan pinnalta ja paljastaa vihlonnalle herkän hammasluun. Saman vaikutuksen aiheuttaa toki myös narskuttelun aiheuttama kuluminen eli ns. attritio.
• Mikrohalkeamat: Purentarasitus saattaa synnyttää hampaiden pintaan pieniä halkeamalinjoja, joiden kautta syntyy yhteys vihlontaherkkiin syvempiin hammaskudoksiin. Erityisen herkkiä tälle ovat laajasti paikatut takahampaat, jotka kantavat suuren osan purentakuormasta. Esimerkiksi narskutteluun liittyvä purennallinen ylikuormitus saattaa herkistää hampaan vihlonnalle myös ilman mikrohalkeamia lievän tulehduksen ja siitä seuraavan ydinhermon herkistymisen kautta.

Pidempään jatkuvan vihlonnan syyt kannattaa aina selvittää hammaslääkärin vastaanotolla. Jos vihlonnan taustalta löytyy selvä syy, oire korjaantuu syyn hoitamisella. Potilas voi kuitenkin vaikuttaa oireen esiintymiseen monella tavalla, vaikka yksittäistä korjaavaa toimenpidettä ei löytyisikään.

• Suosi sähköhammasharjaa ja pehmeää harjaspäätä. Vahingollisinta hampaille on liian kova harjaaminen karkealla harjalla. Jos käytät käsiharjaa, kannattaa panostaa extra soft -tyyppiseen harjaan.
• Vältä hampaiden harjaamista välittömästi aterian jälkeen.
• Kokeile vihloville hampaille suunniteltuja hammastahnoja. Eri tuotteissa on erilaiset vaikutusmekanismit, joten jos et saa yhdestä tahnasta merkittävää apua, kannattaa vielä kokeilla toisia tuotteita.
• Lisäfluorin käyttämisestä (esim. erityisen fluoripitoisen hammastahnan, tablettien tai purskuteaineiden muodossa) saattaa olla apua. Tästä kannattaa keskustella hammaslääkärin kanssa ennen käytön aloittamista.
• Jatkuvaan stressaantuneisuuteen ja mahdollisiin käsittelemättömiin tunteisiin kannattaa kiinnittää huomiota. Melko usein vihlonnan taustalla on psykofyysinen ylikuormitustila, jonka seurauksena puremalihakset ovat yliaktiiviset ja hampaat kärsivät liian suurista purentapaineista. Vihlonnan voi siis ajatella olevan hampaiden tapa ilmoittaa, että jokin on pielessä, ja viestiä kannattaa tällöin kuunnella. Onko elämässäsi juuri nyt jotain erityisen kuormittavaa? Oletko mennyt “vara-akulla” liian pitkään? Pidätkö sisälläsi tunteita, jotka tosiasiassa haluaisit ilmaista ja päästää ulos?